Aamu on alkanut tänään 05.30 ave marian puhjettua soimaan samsungistani. Uuden puhelimen soittoäänivalikoimasta ainoa viisu, joka ei aiheuta välitöntä "nakkaa-rakkine-seinään"-reaktiota. Maailmanloppu antaa yhä odottaa itseään, mutta työpäivän kuluessa huomasin jo toivovani jotakin radikaalimpaa tapahtuvaksi.
Halpatavaratalo joulunalusviikolla, ja kempparipuolen ainoana paikallaolevana myyjänä.
Osastovastaava joutui päivystämään kassalla, ja allekirjoittaneella alkavat kassaopinnot vasta ensi vuoden puolella palautusruuhkan hellitettyä.
Flunssa ja polttavat jalkalihakset tervehtivät heti herätessä, neljä täyttä rullakkoa ja kourallinen hyllytyslistoja töissä.
Kuusi tuntia päivässä kyykkyyn-ylös-liikettä, yleensä kantamus käsissä, saa kyllä ajan myötä aikaan upean alavartalon, mutta näin loppuviikosta tuntuu kuin etureisien lihasten tilalle olisi kiinnitetty tuskalla kuorrutetut metalliputket.
Melkein karkasi luojan kiitos- huulilta kun rannekello näytti puoli kolmea. Väsyttävämpää viikkoa en ole koskaan kokenut. Ja se on aika paljon sanottu.
Mutta yhdestä asiasta olen varsin varma. Jos paniikkihäiriöni ei oireillut tavaratalon jouluruuhkassa, se tuskin tulee enää oireilemaankaan, ellei lääkitykseni nyrjähdä sijoiltaan. Koska ulkoisia ärsykkeitä tuli enemmän kuin laki salli ja lääkäri määräsi.
Olen yllätyksekseni huomannut pitäväni oikeasti työstäni.
Homma on järjestelmällistä ja pikkutarkkaa, sitä saa tehdä omassa rauhassa eikä asiakkaille tarvitse olla koko ajan hymyilemässä. Paitsi tietenkin silloin, kun he ottavat itse kontaktia avunpyynnön merkeissä. Tällaiselle pikkutarkalle introvertille unelmaduuni. Lisäksi homma on sen verran raskasta kropalle, ettei salille ehtimättömyys paljoa harmita.
On tässä kyllä miinuspuoliakin.
Olen iltaisin niin sippi, etten yleensä jaksa avata läppäriä. Tänäänkin aukaisin koneen vain, koska huuto.netin huutoni oli sulkeutunut, ja myyjä pisti tekstiviestin kysyäkseen, aionko maksaa huutoni. Hups.
Kun kerran kone oli auki, aloin lukea seuraamieni blogien uusia päivityksiä. Kone aukesi neljän pintaan, ja kello on nyt 22.36. Et silleen. Pehva puuduksissa ja päätä särkee. Oma moka.
Bloggerin mukaan seuraan tällä hetkellä 272 blogia, ja lukemattomia päivityksiä oli viideltä päivältä.
Selkää särkee kroonisesti. Osansa on kyllä kerran-kuukaudessa-särylläkin, mutta pääosa johtuu siitä, etten ole joutunut vuosiin kantelemaan aktiivisesti mitään painavampaa, ja nyt teen sitä kuusi tuntia päivässä. Kyllä minä tiedän, että pitää nostaa jaloilla, eikä selällä, mutta kyllä se selkä saa joka nostossa jonkinlaisen osuutensa. Ja joissain tilanteissa ergonomia on vain yhdeksänkirjaiminen sana.
Minua pidetään töissä jatkuvasti teininä. Okei, naamani on 5-10 vuotta nuorempi kuin loppu kroppa, mistä saan kiittää vain hyvää onnea ja mieltymystä selektiiviseen kosmetiikkaan. Tai ainakin toimivaksi todistettuun.
Olen ollut kolmen viikon aikana (asiakkaiden mukaan) liian nuori tietämään mitään autoista, kersa joka ei tiedä mitään ja -parhaimpana kaikesta- tettiläinen. Eli TET-harjoittelija. TET-jakso on 7-9-luokkalaisilla työelämään tutustuminen. Eli noin 14-16-vuotiailla. Minä olen 32. Rouva veti justjust sillä rajalla, olenko otettu vai pahasti loukkaantunut. Nyt jälkeenpäin pystyn hymyilemään tilanteelle, mutta sillä hetkellä olin vain loukkaantunut ja murhanhimoinen naamassani rehottavaa aikuisiän aknea kohtaan.
Vaihdoin vuosi sitten e-pillerimerkkiä Diane Novasta Zoelyn´iin. Zoelyn on uusin, innovatiivinen ehkäisypilleri, jonka pitäisi olla niin luonnonmukainen kuin tämänkaltainen valmiste voi olla. Jos luonnonmukaisuus on tätä, mie vaihan takaisin vanhaan. Painoa poksahti viitisen kiloa ylimääräistä, tukka ei pysy puhtaana puolta päivää pidempään, menkkakivut ovat palanneet ensi kerran sitten teini-iän ja ristiselän yläpuolinen kroppani on täynnä kipeitä ja rumia epäpuhtauksia. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Nämä pillerit toimivat taatusti oivallisesti useimmilla. Minä vain en satu kuulumaan tähän ryhmään. Toisaalta tulihan minä aikoinani raskaaksikin pillereitä huolimatta, joten ehkä mulla on vain huono karma näiden suhteen. Mutta ilmankaan ei voi olla. Joten kunhan jouluna näen perhelääkärini, pyydän reseptin vaihtoa. Kätevää, kun lähisuvusta löytyy lekuri. :)
Ja viimeisenä, ja ehkä vähäisimpänä: työ tuhoaa käteni. Olen ollut hävettävän turhamainen kynsistäni siitä lähtien, kun onnistuin lopettamaan kynsien pureskelun. Kynteni kasvavat nopeasti ja vahvoina, ja olen viilannut ja lakannut niitä huolella. Ensimmäisen työviikon jälkeen puolet kynsistä olivat poikki, joten piti ottaa viila kauniisti käteen ja lyhentää loputkin sormenpään tasaan. Kädet ovat kammottavan kuivat ja liki tulehtuneen punaiset kuivan sisäilman ja työhanskojen vuoksi, eikä tassuja voi rasvata kuin tauolle mennessä, tai muuten joka paikka on täynnä rasvaisia sormenjälkiä. Kynnenkärjet liuskottuvat ja lohkeilevat, ja olen saanut epämääräisiä vaaleita pitkittäisviiruja kynsiini. Tekisi mieli vain liottaa näppejä öljypurkissa.
Jouluvalmistelut alkavat olla päätöksessään, ja huikea viiden päivän joululomani on alkanut.
Aika maata sohvalla kudin kädessä suklaarasian kanssa.
Aika lukea lapselle ja pelata lautapeliä.
Aika nukkua kunnolla.
Alkaen nyt.
Hyvää yötä, joulua ja mahdollisesti myös Hyvää Uutta Vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti