perjantai 26. lokakuuta 2012

Elämäni tapahtumarikkain työlounas.

No joo....

Eli työharjoittelupaikassani on tapana tarjota läksiäisateria harjoittelijoille. Koska toimistosihteeri on ensi viikon (syys)lomalla, päätimme porukassa lähteä tänään Rossoon lounastamaan. Respaan saatiin sihteeri sillä tyylillä, että ollaan pois ehkä tunti. Lopputuloksena olimme takaisin työmaalla melkein 2,5 tuntia myöhemmin, ja vastassa oli erittäin kiukkuinen ja nälkäinen työkaveri. Tapahtumien kertaaminen kyllä soi anteeksiannon viipymisellemme.

Ensimmäiseksi arvoimme, kenen autolla uskallamme lähteä. Aamulla oli mukavan rapsakka syyssää. Muutama aste pakkasta, ja huurretta, joka suli mukavasti auringon noustessa korkeammalle. Kymmenen aikoihin joku tuumasi tiskin ohi mennessään, että "Siellä sataa lunta". Kivakiva. Sillä hetkellä.

Eli kenenkäs autossa on jo talvirenkaat? Eilen kun oli kouvolan syksyn ensimmäinen pakkaspäivä.
Toimistosihteerin mies oli onneksi vaihtanut iltapuhteiksi vaimokkeensa kauppakassiin nastat alle, joten sillä lähdimme surruttelemaan muutaman kilometrin matkaa keskustaan sakeassa lumituiskussa.
Ensimmäisissä liikennevaloissa oli jo trafiikki päällä, kun keskellä kaistaamme oli kaksi autoa kyljikkäin nokat eri suuntaan. Lommoja ei näkynyt, mutta puhelimeen kiroilu oli kovaa. Ilmeisesti vikasuuntaan keulija oli spinnannut lahjakkaasti kesken jarrutuksen.
Ohi onneksi mahduttiin, ja pienen penkomisen jälkeen löytyi parkkipaikkakin paikallisen elokuvateatterin sisäpihalta.

Rossossa ruoka oli hyvä, sitä oli paljon eikä rahasta tarvinnut huolehtia kun firma tarjosi.

Tai niin me luulimme.

Laskunmaksun hetkellä ilmeni, ettei S-ryhmän uusi maksukortti toiminutkaan vielä tämän vuoden puolella ravintoloissa, eikä vanhaa korttia tietenkään ollut enää mukana. Onneksi sitä ei sentään ollut tullut leikattu kahtia.
Joten maksamme itse laskumme (80€!!), ja yritämme karhuta talouspäälliköltä omiamme takaisin.

Paluumatkalla sisäpihalla yksi reppana audimies yrittää päästä kaartuvaa luiskaa ylöspäin kerta kerran jälkeen, auto järkyttävästi ulisten ja kylki kaidetta vasten nirskuen. Etsimme hiekkaa, soraa, edes pahveja parkaraukan avuksi. Toivotta. Lopulta mies kyllästyi ja vaihtoi jalkapeliin. Ei huolinut kyytiä.

Nastarenkaista huolimatta liukastellen pääsimme lopulta perille töihin.

Opel jää kyllä tasantarkkaan viikonlopuksi tänne parkkiin. Mie en mene lähellekään rattia ennen kuin maa on taas sula ja kuiva.

Eli mikä kaikki olisi vielä voinut mennä pieleen?

Emme ajaneet ketään tai mitään lyttyyn.

Tilillä oli rahaa, joten emme joutuneet tiskaamaan.

Ja nastarenkainen työkaveri lupasi ajaa minut neljältä kotiin.

Pistän kyllä tassut kyynärpäitä myöten ristiin, kun olen ehjänä kotona sohvalla peiton alla.

Enkä kyllä liiku sieltä mihinkään.

Mites teillä, pääsikö talvi taas yllättämään?

1 kommentti:

  1. Ei talvi meitä yllätä. kitkat alla jo toissa viikon vkonloppuna, että kerettiin ajaa renkaat 'sisään'.Ja kun täällä ajellaan eniten kaupungissa, niin me ei vieläkään ymmärretä heitä, jotka ei osaa liikennettä lukea.

    Nokian renkaiden ja trafin johtajien mielestä nastarenkaat ovat amatööreille ja miehen kanssa keskusteltu asiasta, että niinhän se on.

    tietenkin vahinkoja sattuu, ja koskaan ei pidä liian varma olla.

    muistetaan pitää turvaväli! Ei talvella oo sen vaikeampaa ajaa kuin kesälläkään.

    VastaaPoista