Päivän epistola

Kirjoittaminen tuntuu vakiintuneen malliin "viesti aamussa". Katsotaan, pysyykö tahti samana vielä alkuinnostuksen haihduttua. Tosin jos alkaisin pitää kosmetiikkablogia, päivityksiä tulisi viisi päivässä parin kuukauden ajan ennenkuin pääsisin edes ajan tasalle tämänhetkisissä varastoissani. Tai jos alkaisin päivittää lankavarastojani. Ehkä en lähde sille linjalle.
Vai mitä te haluaisitte lukea? Saa antaa ehdotuksia.
Aamu on ollut kaunis. Isäntä oli punkanpohjalla kun tulimme typykän kanssa lenkkariostoksilta, eikä noussut vaikka houkuttelin ensin syömään ja sitten illemmalla katsomaan suomen peliä. Ei kommenttia. Eikä ylösnousua. Oli mukava katsoa kerrankin matsia ilman viereisen sohvan kommenttiraitaa. Miehellä ja tyttärellä on sama vika. Kumpikin on täysin kykenemätön lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria ilman jatkuvaa puheenporinaa.
Ja kyllä, tunnustan olevan penkkiurheilija. Suomen maaottelu telkkarista, teemuki käden ulottuvilla ja neule käsissä on minun käsitykseni täydellisestä illasta. Taidan olla tulossa vanhaksi.

Jottei tämä jäisi täysin ilman kuvia, saatte kansikuvat keittiön ja olohuoneen tämän hetkisistä opuksista. Jouduin luovuttamaan Richard Adamsin kanssa. Ylitumma fontti, kilometrin pituiset lauseet  ja kankea teksti tekivät lukemisesta niin takkuista puuhaa, etten pystynyt pitämään juonesta kiinni. Paha puute kirjalle, jota luetaan pätkittäin ruoanlaiton lomassa. Siirryin pohjoismaiseen myyttifantasiaan. Myös olkkarin puolella.

Pirkko Arstilan olen tottuneempi näkemään tv´n puolella, mutta hän on erittäin varteenotettava myös kirjoittajana. Suosittelen.

                                            

Anteeksi tärähtänyt kuva. Näitä kirjoja löytyy trilogian verran. Olen lukenut vasta ensimmäisen luvun, mutta lupaavalta vaikuttaa.